Edellinen kuvaus Seuraava kuvaus Indeksiin
Saavun ystäväni Curwasiburgrunin kanssa pieneen majataloon nimeltä Last Inn. Istuessamme pöytään näemme sisään tulevan pienen ruman näköisen naisen, jonka luokse saman tien lähdemmekin. Hänen luokseen tulee myös pari muuta tyyppiä, ja nainen katselee vielä yhtä joka jäi viereiseen pöytään. Hetken päästä ko Elf muuttuu sammakoksi, ja hän pyytää meitä hakemaan sen luoksemme. Hän kertoo meille että meidän pitää hakea hänelle yhdestä meteoriitistä palanen. Hän antaa meille kartan, jossa kuvataan meteoriitin putoamiskohta. Päätämme heti aamulla lähteä hakemaan sitä palasta. Mukana on siis minä Sir Sercetur A Knight Of Carse, ystäväni Curwasiburgrun A Cleric Of Raao, naapuripöydästä tulleet Harold (Bashkar) ja Wohak (munkki). Lisäksi sammakoksi muutettu haltiaruhtinas Jarh-nang (mage), jonka mukana keikkuu pitkäkyntinen apina...
Aamulla aamiaisen aikaan muuttuu Jarh-nang takaisin omaksi itsekseen. Lähtiessämme majatalosta antaa sen omistaja meille herbi pussin, jonka eilinen ystävämme oli meille jättänyt. Lähdemme kohti iliania, jonne illalla saavummekin.
Jatkamme Ilianista kohti Edorasta, ja pääsemme illaksi Lone Inniin, jossa yövymme.
Jatkamme matkaa Lone Innistä kohti Edorsta. Tulemme illalla ison tornin luokse. Päätämme nukkua siellä, ja menemme sisään. Lähdemme tutkimaan tornin yläosaa, ja lähdemme kiipeämään portaita. Päästyämme noin parisenkymmentä jalkaa romahtavat tikkaat altamme, ja putoamme maahan. Harold loukkasi kätensä, mutta muuten selvisimme parilla mustelmalla. Wohak ottaa minulta heittokoukun, ja yrittää saada sen tarttumaan jonnekin ylös kiinni. Me muut menemme ulos odottelemaan, koska pelkäämme saavamme heittokoukun päähämme. Hetken koukkua heiteltyään Wohak onnistuukin heittämään sen ulos ovesta, ja osuu suoraan minun kilpeeni. Otan sen maasta ja päätän että jos kerta tyyppi on noin huono heittäjä, niin ei tuota uskalla sille jättää. Vedän loputkin köydestä luokseni, ja pistän sen paikalleen. Nukumme yön tornissa.
Aamulla Jarh-nang herättä ensin minut, ja sen jälkeen potkaiseen Wohakin ja Haroldin hereille. Nämä eivät kuitenkaan tykkää siitä että heitä potkitaan, ja iskevät/potkasevat Jarh-nangia niin että hän menee tajuttomaksi. Viemme Jarh-nangin ulos, ja Curwaisburgrun alkaa parantamaan häntä. Tällä välin Wohak ottaa heittokoukun ja yrittää uudestaan saada sen tarttumaan kiinni. Me muut syöksymme kauas ulos turvaan (niin kauaksi, ettei hän millään voi osua meihin). Heitettyään sitä jonkin aikaa saa hän se tarttumaan kiinni. Menemme ovelle kilvet suojana katsomaan miten hänen käy. Wohak pääsee onnellisesti kiipeämään köyttä pitkin ylos saakka, ja kiipeää sitten katolle. Katolle päästyään kiertelee hän siellä jonkin aikaa, ja loputa sitten katto romahtaa hänen allaan. Samalla kun katto putotaa romahtaa koko torni, ja jäämme kivisateen alle. Onneksi meille ei käynyt kovinkaan pahasti. Wohak itse taas putosi kuin kissa jaloilleen, eikä saanut mitään vammoja. Lepäämme lopun päivää, sekä seuraavan päivän tässä.
Lepäämme noin puoleenpäivään asti kunnes näemme meitä kohti tulevan jonkun joukkion. Huomaamme joukkion koostuvan viidestä undeadista, ja jostain hepusta, joka näyttää olevan kunnolla elävä. Lähden välittömästi hirmuiseen hyökkäykseen. Harold ja Wohak seuraavat, taikurit jäävät taustalle heittelemään spellejä. Aloitamme hillittömän taistelun, joka ei kuitenkaan näytä kovinkaan edulliselta meidän kannaltamme. Jarh-nang huomaa ettei hänen spelleistään ole apua, ja niin hän ottaa jousen esiin. Hän ampuu heti ensimmäisellä laukauksella takana seisoneen miehen otsasta läpi. Heti kun takana seisonut mies kuolee lähtevät undeadid hirmuista vauhtia pakoon. Laskemme omat tappiomme, ja huomaamme että Wohak on kuollut taistelun alkuvaiheessa. Kaivamme lopun iltaa hautaa, ja hautaamme ruumiit. Vietämme vielä yönkin täällä, vaikka seudulla liikkuukin nyt viisi isännätöntä undeadia, jotka onneksemme eivät kuitenkaan saavu meidän luoksemme toista kertaa.
Jatkamme kohti Edorasta, jonne illalla saavummekin. Etsimme sieltä mukavan majatalon, ja nukumme yömme rauhaisasti.
Aamulla päätämme levätä tämän päivän Edoraksessa, koska on perjantai, ja vielä lisäksi kolmastoista päivä. Puolen päivän aikoihin lentää majatalon huoneemme ikkunasta musta korppi sisään, ja laskeutuu minun lähelleni. Huomaan että sillä on joku lappu kiinnitettynä sen jalkaan. Otan lapun ja luen sen. Siinä sanotaan että "Älkää viivytelkö matkalla". Hetken asiaa mietittyämme päätämme jatkaa matkaamme vielä tänään. Poistuessamme kaupungista joudumme maksamaan tullia ja veroa kuninkaalle. Pääsemme kuitenkin onnellisesti lähtemään. Valvomme parivartiossa puoleen yöhön asti, josta eteenpäin jatkamme normaaleilla vartiovuoroilla. Yö sujuu kuitenkin rauhaisasti.
Jatkamme matkaa ja pääsemme illaksi Desert Inniiin.
Pääsemme juuri ennen iltaa isoa solaa alkuun, johon jäämme yöksi. Juuri leiriydyttyämme, ja minun vartioidessa tunnen äkillistä kipua selässäni. Huomaan siellä olevan jonkun tyypin, joka oli iskenyt keihään selkääni, ja joka juuri vetää kahdenkäden miekkaa esiin. Otan miekkani ja puolustaudun. Huomaan myös toisen tyypin iskeneen Curwaisburgrunia, niin että veri roiskuaa. Jarh-nang on jo herännyt, ja aloittamassa taistelun toista roistoa vastaan, mutta Harold nukkuu edelleen. Taistelen vihollistani vastaan jonkin aikaa, mutta emme saa kumpikaan toisillemme mitään sanottavampaa vahinkoa. Sillä välin Harold jo herää, ja on juuri pääsemässä toisen roiston kimppuun, kun Jarh-nang saa sen iskettyä alas. Molemmet hyökkäävät nyt minun roistoni kimppuun, ja tilanteen huomattuaan päättää suorittaa strategisesti oikeaoppisen poistumisen takavasemalle. Harold lähtee juoksemaan miehen perään, ja minä ja jarh-nang menemme antamaan Curwaisburgrunille ensiapua. Jonkin ajan kuluttua Harold tulee takaisin, ja kertoo että hän oli silpunnut vastustajansa, pieniksi paloksi, ja tuo samalla mukanaan tämän miekan, ja tikarin (armourista ei jäänyt enään mitään jäljelle ko silppuamisen jälkeen). Painumme uudestaan nukkumaan, ja minä jatkan vartiotani. Hetken päästä näen tietä pitkin lähestyvän oudon näköisen tyypin, joka nähdessään meidän nuotion lähtee tulemaan suoraan kohti. Tullessaan lähemmäksi sanoo hän : "Ahh tulta, eikun Peace", ja heittäytyy tämän jälkeen suoraan tulen viereen nukkumaan, nukahtaen ennen kuin ehdin kysyä mitään. Annan hänen nukkua siinä, ja jatkan vartiointia.
Aamulla kuulemme että tämän uuden tulokkaan nimi on Bouwan (Bounty hunter). Hän liittyy seuraamme, ja lainaa meiltä yhtä hevosta. Jatkamme kohti Baldemarista ison solan läpi. Solan toisella reunalla tulemme linnalle, ja tien yli vievälle portille. Huomaamme että joudumme taas maksamaan tullia. Ollessamme maksamassa tullia huomaa joku vartiomiehistä metsässä Jarh-nangin apinan, ja ampuu sitä jousellaan. Apina putoaa puusta, ja Jarh-nang menee auttamaan sitä kuunneltuaan ensin tullimieheltä pitkät saarnat siitä että kaikki pitää ilmoittaa tullissa. Lopulta Jarh-nang saa apinansa parannettua, ja pääsemme jatkamaan matkaa.
Jatkamme matkaa, ja saavumme illalla pieneen kylään, jossa yövymme.
Saavumme myöhään illalla Baldemariin, päästessämme majatalon luokse ryntää Bouwan innossaan sisään, ja kompuroi matkalla pahasti nyrjäyttäen nilkkansa. Kannamme hänet sisään, ja paneudumme nukkumaan.
Yöllä nukkuessamme kaikessa rauhassa tapahtuu pieni maanjäristys, joka kaataa majatalon etuseinän pois, ja niin meillä on yksi seinä vähemmän. Samalla lattia kallistuu pahoin, ja Curwaisbergrun putoaa ulos. Minä ja Jarh-nang saamme juuri ja juuri pysyttyä paikoillaan, Harold jatkaa rauhassa nukkumistaan omassa sängyssään (se oli vastakkaisessa nurkassa...), ja Bouwan putoaa mutta saa otteen lattian reunasta. Jarh-nang onnistuu hyppäämään tukevalle alustalle. Minä yritän samaa, mutta en onnistu ja putoan (ai niin taisin unohtaa kertoa että tämä oli neljäs kerros...). Jarh-nang menee käytävää pitkin portaikkoon, ja kiipeää niitä pitkin lähes alas asti ennen kuin ne sortuu, ja hän romahtaa alas. Minä paikkailen alhaalla Curwaisbergrunia, joka on kuolemaisillaan. Annan hänelle paljon tehokkaita herbejä, ja niin hän jää juuri ja juuri henkiin. Bouwan huutaa hullun lailla, ja lopulta Harold herää. Harold yrittää heittää hänelle lakanaa, mutta ei onnistu. Lopulta Bouwan päättää yrittää pudottautua kolmanteen kerrokseen. Hän yllättäen onnistuukin siinä eikä lattia edes hajoa. Ainoa haitta oli että hänen toinen nilkkansakin murtuu... Harold hyppää hänen perässään kolmanteen kerrokseen, jossa hän huomaa nurkassa nukkuvan tyypin. Hän käy äkkiä tutkimassa sen taskut, ja ottaa samalla häneltä repun mukaansa. Sitten hän lähtee raahaamaan Bouwania ulos. Päästyään käytävään, ja huomattauaan, että raahaaminen ei tee hyvää Bouwanille jättää hän Bouwanin siihen, ja lähtee itse yrittämään alas portaita. Heti portaiden ylä osassa kaatuu hän, ja putoaa portaikon läpi. Hän läpäisee kolmet portaat ja päätyy lopulta muutaman metrin päähän Jarh-nangista, joka makaa tajuttomana portaikon alapäässä. Harold kantaa Jarh-nangin ulos turvaan, ja jäämme sinne odottelemaan apuvoimia. Lopulta saadaan majataloa tuettua niin paljon että loputkin vieraat saadaan sieltä ulos, ja niin viemme Curwaisbergrunin ja Bouwanin sairaalaan saamaan hoitoa. Sairaalassa kuulemme että Curwaisbergrun on tajuttomana vähintäänkin puolivuotta, ja maksimiajasta ei osata sanoa mitään. Päätämme jättää hänet sinne ja etsiä uuden parantajan mukaan. Pistämme ilmoituksen paikallisen kapakan ilmoitustaululle.
Minä vien armourini korjattavaksi, ja Jarh-nang menee kirjastoon kopioimaan spellejä omaan kirjaansa. Seuraavana päivänä menen hakemaan armouriani, ja juuri koettaessani sitä päälleni huomaan Demonin ilmestyvän viereeni. Vedän miekkani esiin, ja alan taistelun. Taistelen epätoivon vimmalla (ja herbien avustuksella) jonkin aikaa kunnes saan vihdoin sen matalaksi. Isken sen järjestelmällisesti pieniksi palasiksi, ja jään hengähtämään sen jäännösten viereen. Jonkin ajan päästä saapuu kauppaan joukko sotilaita, ja pappeja/taikureita, ja kaikkein viimeisenä kauppias (joka poistui heti demonin ilmesttyä). Minut viedään sankarina pitkin katua, ja saan nimeeni perään tekstin Demon Slayer. Lisäksi saan 100 kullan arvoisen palkkion tuon demonin tappamisesta.
Lepäilemme viikon verran Baldemarissa, odotellen Bouwanin tervehtymistä, ja etsiskellessämme uutta parantajaa. Lopulta löydämme yhden Druidin joka haluaa lähteä mukaan. Hänen nimensä on Dreddie.
Lähdemme kohti pohjoista karttaa seuraten. Ohitamme iltapäivällä ison linnan, jota Bouwan arvelee seudun "Bossin" (Kuten hän asian ilmaisi) linnaksi. Arvelen hänen olevan oikeassa (kerrankin...). Seuraavana päivänä ylitämme karttaan merkityt kukkulat.
Saavumme tienhaaraan, ja menemme kiertotietä pitkin kunnes yhdymme takaisin alkuperäiseen tiehen. Jatkamme iltaan asti ja sitten leiriydymme.
Näemme aamupäivällä joukon villihevosia. Muutaman minuutin perästä näemme mitä ne ovat pelästyneet, kun meitä vastaan tulee yhdeksän kappaletta skeletoneja. Dreddie ottaa hevoset ja lähtee niiden kanssa pois, me muut jäämme rintamaan valmiina tuhoamaan skeletonit. Minä kaadun niiden ekasta hyökkäyksestä eikä muillakaan mene hyvin. Yhden saa Jarh-nang tuhottua, mutta kaksi lähtee Dreddien perään ja iskee hänet maahan. Haroldilta ja Bouwanilta skeletonit murskaavat käden, ja juuri kun olen pääsemässä ylös (silloin muut ovat ja matalana) alkaa hirmuinen tuulen pyörre joka tuhoaa skeletonit. Air-Elementaalin mentyä parannan Dreddietä herbeillä, ja saan juuri ja juuri vedettyä hänet rajan tälle puolen. Minä herätän Jarh-nangin ja Bouwanin herbeillä, mutta Harold ei herää vielä niistä hänelle annetuista herbeistä. Jätämme hänet lepäämään. Jarh-nang lähtee hakemaan hevosia, ja me Bouwanin kanssa jäämme vartioimaan leiriä. Näemme muutaman minuutin päästä vähän matkan päässä kovaa kipinöintiä, joka kuitenkin vaimenee nopeasti.
Tulee ilta eikä Jarh-nang ole vieläkään tullut takaisin. Samassa näemme meitä lähestyvän 13 kpl undeadeja. Harold, joka juuri vähän aikaa sitten oli tullut tajuihinsa, ilmeisesti pelästyy niitä ja lysähtää maahan. Minä ja Bouwan valmistaudumme taisteluun. Bouwan kaivaa esiin öljypulloja, ja minä yritän osua niihin jousella. Nuoleni menee kuitenkin hukkaan, ja niin minä vedän miekan esiin ja olen valmiina ottamaan ne vastaan. Bouwan heittelee pari öljypulloa, mutta ne tuntuvat menevän minne sattuu, eikä niillä ole mitään tehoa. Minä hakkaan undeadeja minkä kerkeän, ja ne saartavat minut, ja iskevät minua neljältä eri suunnalta, saan yhden edestäni tapettua, ja toista haavoitettua pahasti. Käännyn ympäri, ja tapan takaata minua ikävästi hakanneen. Lopulta kun ympärilläni on jo pino tuhottuja undeadeja, ja minun vuotaessa verta, huomaan herbi varastoni ehtyvän. Ryntään Dreddien luokse, jolla tiedän olevan toisen puoliskon herbeistäni. Päästessäni sinne huomaan että Bouwan on jo ehtinyt sinne, ja on jo kaivanut puolet laukusta ulos, kokeillen ilmeisesti kaikkea. Nyt hänen takanaan ollut undead on jo saanut hänet tajuttomaksi. Otan herbejä ja tungen niitä suuhuni, löydän heti toisella yrittämällä parantavia, joita sitten annan Bouwanillekin, ennen kuin alan taas mäiskimää niitä undeadeja. Saan kaksi edessäni olevaa tosi heikkoon kuntoon, ja käännyn tappamaan takanani olevaa, kun toinen näistä heikossa kunnossa olevista iskee minua, ja menen tajuttomaksi (ei muuten ensimmäistä kertaa tässä taistelussa, menin siellä aikaisemminkin tajuttomaksi, mutta silloin olin juuri syönyt muutaman herbin, ja tulin niiden ansiosta hetken päästä takaisin tajuihini, lisäksi kun olin ottamassa niitä herbejä Dreddieltä kävi samoin).
Myöhemmin kuulen kuinka hevosten kanssa palaava Jarh-nang oli nähnyt kauempaa useita tulia, ja lähtenyt tutkimaan tilannetta. Päästyään paikalle suorittaa hän mielettömän ratsu hyökkäyksen, ja tappaa yhden lisää, jolloin loput lähtevät pakoon. Hän antaa Dreddielle herbejä saaden hänet kuntoon, ja Dreddie heittää minuun ja Bouwaniin verenvuodon pysäytys spellin. Se tehoaa Bouwaniin, mutta ei minuun. Tämän jälkeen he yrittävät antaa minulle ensiapua, joka kuitenkin vain suurentaa haavaa. Mitään muuta keinoa ei enään ole kuin voimallinen rukous, joka sitten yllättäen tuottaakin tuloksen, ja niin verenvuoto tyrehtyy.
Tulen tajuihini heti aamulla, ja kuulen mitä on tapahtunut, päätämme odottaa tällä paikalla kunnes Bouwan ja Harold tulevat tajuihinsa.
Juuri kun huudamme että luonalle herää Bouwan, ja ryntää ylös, että ruokaa, ruokaa missä, lisäten loppuun vielä Peace, kuten hänellä on aina tapana sanoa. Päätämme odottaa vielä päivän, ja lähteä sitten.
Sidomme Haroldinin ratsuun kiinni ja lähdemme matkaan kohti pohjoista.
Tulemme taas risteykseen. Lähdemme etuvasemmalle.
Jatkamme matkaa. Iltapäivällä näemme lähistöllä kahdeksan todella isoa jättiläishämähäkki, jotka eivät kuitenkaan onneksi huomaa meitä.
+ Hahmot levelin mukaan järjestettynä + Level Day Age + Name (Profession) Pelaaja Start End Start End + + Sir Sercertur A Knight Of Carse, Demon Slayer + Rogue Tero 1 1 5.6 - - + + Jarh-nang + Mage Ville 1 1 5.6 - - + + Harold + Bashkar Mankka 1 1 5.6 - - + + Bouwan + Bounty Hunter Timo 1 1 15.6 - - + + Dreddie A Priest of Astalon + Druid Mankka (Pekka) 1 1 26.6 - - + + Curwaisburgrun A Cleric of Raao + Cleric Tero (Pekka) 1 Kooma/1 5.6 (19.6) - + + Wohac + Warrior Monk Timo 1 Dead/1 5.6 11.6 6
Edellinen kuvaus Seuraava kuvaus Indeksiin