Uusi Role-kuvaus Luku 002 (nrole/nrole.002)

Edellinen kuvaus Seuraava kuvaus Indeksiin

Sir Serceturin & Co muistelmat Osa 1, luku 2.

Harold tulee tajuihinsa, mutta valittelee että tuntee olonsa aika heikoksi. Jatkamme matkaa Harold edelleenkin sidottuna hevosen selkään (ei se muuten siellä pysyisi...).

Vastaamme tulee mies, joka esittelee itsensä John The Man-at-Arms. Hänellä roikkuu kaulassa peili, johon hän pyytää jotakin meistä katsomaan. Bouwan ryntää heti innoissaan katsomaan. kun hän katsoo peiliin hajoaa se ja samalla hän kuulemma tunsi jotain outoa. John päättää liittyä nyt virkistynein mielin mukaan joukkoon, ja niin me jatkamme matkaamme pohjoiseen.

Päivällä ei tapahdu mitään, mutta illalla juuri kun olemme saaneet leirin pystyyn vartiomies huomaa leiriä lähestyvän parisenkymmentä fanaattisen näköistä tyyppiä. Nousemme ylös ja valmistaudumme ottamaan heidät vastaan. Juuri kun he ovat valmiina käymään kimpuumme iskulauseita huutaen, sanoo John heille jotain. He kerääntyvät yhteen ja juttelevat hetken, jonka jälkeen he lähtevät. John sanoo että ne oli vain jotain roskasakkia, ja ei niistä pidä kantaa huolta.

Matkamme keskeyttää iso lauma todella isoja koppakuoriaisia. Näemme kuinka ne syövät kaiken mikä eteen sattuu, joten teemme useamman mailin kierroksen, ja kierrämme ne. Iltapäivällä saavumme metallisen patsaan luokse. Jarh-nang lähtee tutkimaan sitä tarkemmin, me muut jäämme taustalle. Kun Jarh-nang lähestyy patsasta lähtee se yllättäen liikkeelle, ja käy Jarh-nangin kimppuun, musertaen tämän kasaan. Seuraavaksi patsas pudottaan hervottoman Jarh-nangin maahan, ja hyökkää minun kimppuuni. Yritän puolustautua, mutta en ehdi tehdä mitään, ennenkuin patsas saa minutkin puristettua tajuttomaksi. Bouwan ja John käyvät patsaan kimppuun, ja Dreddiekin tulee patsaan taakse hakkaamaan sitä staffillaan. Dreddie katkaisee staffinsa hakatessaan kovaan patsaaseen, ja lähtee hakemaan kuormahevosesta uutta. Tällä välin Bouwan iskee patsasta oikein kunnolla, jolloin se halkeaa kahdeksi kappaleeksi, ja kaatuu jysähtäen maahan. Dreddie tulee parantamaan minua ja Jarh-nangia. Minut hän vielä saa parannettua, mutta Jarh-nang on jo kuollut.

John ja Dreddie lähtevät etsimään lähiympäristöstä herbejä, ja Bouwan jää puolustamaan leiriä (ja minua ja Haroldia (joka on vieläkin aika heikossa kunnossa)). Bouwan kaivaa päivällä patsaan jalustan viereen kuopan, jonne kuopan pohjalle hän sitten pistää Jarh-nangin, ja lopuksi sitten vierittää sen patsaan jalustan siihen päälle muodostaen komean hautakiven. Kiveen hän sitten kirjoittaa musteella Jarh-nangin muistosanat.

Bouwan lähtee seuraamaan Dreddien ja Johnin edellisen päivän jälkiä, ja me muut jäämme leiriin lepäilemään. Bouwania ei kuulu takaisin yöksi, ja me alamme huolestua.

Odottelemme Bouwania.

John lähti seuraamaan Bouwanin jälkiä, mutta tulee illalla takaisin, ja kertoo ettei löytänyt Bouwania. Minä tulen iltapäivällä tajuihini.

Päätämme lähteä eteenpäin, koska Bouwanin paluu tuntuu nyt jo aika epätodennäköiseltä.

Saavumme parin päivän päästä joelle. Joelle tullessamme näemme etelästä meitä kohti lähestyvän hurrikaanin. Yritämme painua matalaksi. Hurrikaani vie tavaroita, ja lähtee lennättämään meitä jonnekin. Putoamme maahan, ja mennemme lähes kaikki tajuttomaksi. John jää ainoastaan tajuihinsa. Hän näkee vierellään meidät, sekä sitten jonkun tuntemattoman tyypin, joka myös on tajuissaan. Tämä tuntematon esittelee itsensä William Orvaishenburguliksi (Mage). Tutkiessaan ympäristö huomaavat he lähistöllä lammen, jonka Orvasihenburgul huomaa olevan maaginen. Orvaishenburgul ottaa siitä kipolla vettä ja juottaa sitä Dreddielle. Kun sillä ei näytä olevan mitään vaikutusta, kokeilee hän vettä ulkoisesti, eli heittää sitä Haraldin päälle. Täälläkään ei ole mitään näkyvää vaikutusta. Viimeisenä keinona Orvaishenburgul kokeilee itse uida lammessa, mutta sekään ei saa mitään aikaiseksi (paitsi että hän ei osaa enään lukea/kirjoittaa....).

Alamme palailla tajuihinsa, jonka jälkeen minä ja Harold käymme vedessä pesemässä itsemme. Ja koska tunnemme olomme sen jälkeen todella virkistyneeksi otamme Dreddien ja kastelemme hänetkin. Huomaamme että ruokavarastot alkavat ehtymään, ja niinpä siirrymme puoliin annoksiin.

Päätämme lähteä liikkeelle, vaikka Dreddie ei olekaan vielä tullut tajuihinsa. Teemme hänelle purilaat, ja lähdemme Johnin löytämää solaa pitkin eteenpäin. Kuljettuamme jonkin matkaa näemme edessämme seisovan miehen, joka vaatii meiltä tullimaksua. Minä maksan kaikkien puolesta, koska arvaan ettei hän ole yksin. Joku huomaakin ylhäällä kolme muuta tyyppiä. 'Tullimies' kiipeää köyttä pitkin ylös kalliolle, ja me jatkamme matkaa. Saavumme hetken päästä Sfinksin luokse, joka sanoo että emme pääse tästä läpi ennen kuin olemme vastanneet oikein yhteen kysymykseen. Niinpä hän kysyy 'Miksi ei kannata mennä klo 9 syksyllä viidakkoon', johon Harold vastaa aivan oikein hetken miettimisen jälkeen 'Elefantit putoavat puista'. Jatkamme matkaa ja saavumme autiomaan laitaan. Päätämme matkustaa öisin, ja levätä päivisin, säästääksemme itseämme.

Raahaudumme läpi autiomaan, ja onnittelemme itseämme siitä että Orvaishenburgul on mukana, spelleineen jolla voi tiivistää vettä ilmasta. Ilman ko spelliä vetemme olisi loppunut jo ensimmäisenä päivänä. Ollessamme päivällä lepäilemässä kuulemme epäinhimillisen huudon, jolloin minä ja John lähdemme juoksemaan pakoon hirmuista vauhtia. Harold ja Orvaishenburgul valmistautuvat taisteluun outoa linnun ja naisen sekasotkua vastaan. Pienen taistelun jälkeen he pääsevät voitolle, ja vihollinen saadaan iskettyä maahan. Tämän jälkeen raivohullu Harold käy Orvaishenburgulin kimppuun, ja lyö tämän henkihieveriin. Kun me palaamme takaisin Johnin kanssa takaisin on Orvaishenburgul tajuttomana, ja hänen selkärankansa on murskana. Pistämme hänetkin paareille nyt jo tajuissaan olevan Dreddien kanssa (Dreddie on todella heikossa kunnossa, joten hänkin tulee purilailla). Nyt huomaamme että meille tulee kiire, koska vetemme loppuu muutamassa päivässä, ja tappamalla hevoset kestämme ehkä pari päivää lisää.

Jatkamme samaan tahtiin matkaa yöllä, lepoa päivällä. Näemme päivällä levätessämme lentävän sfinksin, joka kuitenkin lentää pois.

Vesi loppuu, joudumme tappamaan hevoset, ja jatkamme niiden antamin voimin. Jätämme yhden hevosen vetämään purilaita.

Olemme niin heikkona, että tapamme viimeisenkin hevosen, ja jätämme Dreddien ja Orvaishenburgulin telttaan, sopien että jos pääsemme turvaan lähetämme joitakin hakemaan heitä. Jatkamme kolmestaan (Minä, John ja Harold).

Harold ja John uuvahtavat, jatkan yksin.

En jaksa enää.

+ Hahmot levelin mukaan
+ 
+    					   Level	   Day		Age
+ Name (Profession)	Pelaaja		Start	End	Start	End
+ 
+ Sir Sercertur A Knight Of Carse, Demon Slayer
+ Rogue			Tero		1	Dead/2	5.6	6.8	57
+ 
+ Jarh-nang
+ Mage			Ville		1	Dead/1	5.6	14.7	37
+ 
+ Harold
+ Bashkar		Mankka		1	Dead/1	5.6	5.8	56
+ 
+ Bouwan
+ Bounty Hunter		Timo		1	Dead/1	15.6	24.7	37
+ 
+ Dreddie A Priest of Astalon
+ Druid			Mankka (Pekka)	1	Dead/1	26.6	4.8	34
+ 
+ Osvaishenburgul
+ Mage			Ville		1	Dead/1	22.7	4.8	10
+ 
+ 
+ John The Man-At-Arms
+ ????			NPC		2	Dead/2	12.7	5.8	21
+

Edellinen kuvaus Seuraava kuvaus Indeksiin


<kivinen@iki.fi>