TSM Osa 10, Luku 004 (tsmpart10/tsmpart10.004)

Edellinen kuvaus Seuraava kuvaus Indeksiin


Pelaajat (sattumanvaraisessa järjestyksessä) :

Ohita hahmokuvaukset

Mikko "palkkasoturi" Suominen (Aarni)

Joukkueen komentaja ja kokenut 30 vuotias sotilas, joka on toiminut myös kahdeksan vuotta palkkasoturina Iranissa ennen suomen avaruusjalkaväkeen saapumista. Suominen on yli-innokas kuntoilija ja muutenkin hyvin aktiivinen. Tämän huomaa, esim siitä, että mikäli hänen pitää olla paikoillaan enemmän kuin pari päivää hän keksii välittömästi jotain tehtävää joukolleen. Näihin tehtäviin kuuluu mm. kuntoharjoitukset, voimaharjoitukset, opiskelu jne.

Suominen on kooltaan melkein 210 pitkä, lihaksikas, erittäin hyväkuntoinen upseeri. Käytökseltään hän on diplomaattinen, pikkutarkka ja erittäin varma itsestään (nuoruudessa hän oli hyvin epävarma itsestään, mutta onnistui sitten kovalla harjoituksella pääsemään tästä ylitse). Suominen on erittäin hyvä kiväärimies ja kohtuullisen hyvä muissa asetaidoissa. Sen lisäksi hänellä on erinomainen kielipää ja hän puhuu sujuvasti Suomea, Ruotsia, Englantia ja Japania ja kohtuullisesti Espanjaa ja Ranskaa. Mikäli Suomisella on vain mahdollisuus käyttää aikaa havainnointiin hän pystyy uskomattomiin suorituksiin.

Suominen syntyi Rovaniemellä kommuuniin, jossa hänellä oli äiti ja yhdeksän muuta kommuunin jäsentä. Isästään hänellä ei ole mitään tietoa. Kaksivuotiaana eräs hänen äitinsä operaatio meni hieman pieleen ja mukana ollut Mikko saa pahan selkävamman, joka korjattiin vasta 17 vuotiaana vaikealla leikkauksella. Tämä leikkaus sisälsi useiden selkälihaksien korvaamisen keinotekoisilla. Harrastuksekseen Suominen kerää vanhojen autojen pienoismalleja.

Jouni "tivoli" Niemi (Kivinen)

Joukkueen tukiasemiehenä toimiva Jouni Niemi on keskimittainen, hieman ylipainoinen, 22 vuotias lukkoseppä. Lukkosepän ammatista hän siirtyi nopeasti armejaan kun huomasi, että siviilissä ovien räjäyttäminen auki aiheuttaa lähes poikkeuksetta mussutusta asiakkaiden puolelta. Luonteeltaan Niemi on rakastettava, ystävällinen ja vakava. Hän osaa erittäin hyvin likimain kaikkia asetaitoja, erikoisalanaan jousi, aseeton taistelu (kaikki muodot), tukiaseet (kranaatinheittimet, singot etc), kivääriaseet sekä räjäytystyöt (erikoisalanaan ovien räjäyttely). Siviiliammatin jäljiltä hän osaa myös lukkotekniikkaa, elektroniikkaa, lukkojen ja hälyytyslaitteiden ohittamista jne. Kieliä hän ei ole koskaan oikeastaan kunnolla oppinut ja puhuu vain auttavasti Ruotsia ja Saksaa, äidinkielensä Suomen lisäksi. Tämän lisäksi hän on kohtuullisen hyvä hiipijä ja ylipuhuja. Harrastuksenaan Jouni opiskelee pohjoiseurooppalaista valokuvausta.

Niemi syntyi Pieksamäellä 2.5.1983 ja hän sai heti syntymä lahjaksi laatikon, jonka mukana olleen kortin mukaan sai avata vasta kun hän tulee täysi-ikäiseksi. Laatikosta löytyi kirja, jonka välissä oli kolme kirjettä. Nämä kirjeet antoivat hänelle omistukseensa kiertelevän tivolin, 77 hehtaaria suojeltua aarniometsää turkista ja vuoden -72 erikoisvalmisteisen auton. Auto on tehty filmiä varten käsityönä ja erikoista siinä on se, että sen pystyy laittamaan pieniksi paloiksi pelkällä jakoavaimella noin puolen tunnin työllä. Lisäksi kaikki tunnistavat auton heti kun näkevät sen.

Neljävuotiaana Niemi "adoptoidaan" rikkaaseen perheeseen ja hänellä on se jälkeen kahdet vanhemmat. Jounin äiti vaihtaa ammattia puunhakkaajaksi Jounin ollessa kolmetoistavuotias ja Jouni päättää tämän takia mennä itsekin töihin. Hän toimii kolme vuotta erakkoprofeettana ja pystyy tarvittaessa pitkällä mietiskelyllä saamaan selville asioita esim. seinän läpi tai lyhyelle tulevaisuuteen.

Yhdeksäntoistavuotiaana hän rakastuu 13 vuotiaaseen Tita Rossiin, mutta ei saa aluksi vastarakkautta. Kummankaan perheiden vanhemmat eivät pidä asiasta ja niin suhde katkeaa Titan jouduttua kotiarestiin. Jounin pelastettua Titan hengen huomaa Titakin rakastavansa Jounia ja suhde jatkuu vanhemmista huolimatta.

Anja Nousiainen (NPC)

Joukkueen vanhus ja erittäin hyvä tarkka-ampuja, joka on ollut useita kertoja suomenmestaruuskisoissa jne. Anja on patologinen valehtelija, mikä estää häntä nousemassa korpraalia korkeammalle armejan arvoasteikossa. Hän tuntee uskomattoman määrän ihmisiä armejasta ja jos joku asia ei tahdo onnistua, niin hän kyllä pystyy sumplimaan sen kuntoon suhteillaan. Tästä osoituksena on se, että hänellä on kuitattuna ulos armejan matkailuauto, joka seuraa häntä aina missä hän tehtävänsä vain sattuvat olemaankin.

Tita Rossi (NPC)

Nuori (oikealta iältään 16 vuotias, vaikka papereissa lukee 20), kaunis Niemen tyttöystävä, joka kulkee siviilissä erittäin huomiotaherättävissä vaatteissa. Kaikilla tahtoo olla ongelmia katsoa muuta kuin häntä. Myös hänen armejan vaattensakin on hieman erikoisemmin leikatut ja hän on tahtoo herättää huomiota myös silloin. Hänellä on tapanaan flirttailla kaikkien tuntemattomien miesten kanssa.

Timo "10 kiloa lisää" Laitinen (NPC)

Joukkueen teknikko, joka on erittäin innokas räjähdysaineiden kanssa leikkijä. Hän on todellakin ansainnut lempinimensä, joka tulee ainaisesta ehdotuksesta käyttää varmuuden vuoksi vielä 10 kiloa lisää räjähdysainetta.


Suomisen joukkueen tarina

vuonna 2005

4. luku

Aamulla yliluutnantti Suominen kutsutaan Suomisen puheille, hänelle annetaan minuutti 32 sekuntia aikaa saapua perille. Kun hän pari minuuttia myöhemmin perille, häneltä kysytään selitystä viimeyön "terrorihyökkäykseen". Yliluutnantti Suominen selittää, että paikalla oli teknikko Timo "10 kiloa lisää" Laitinen ja pioneeri Jussi "viilee tyypi" Salonen, joilla on hieman taipumusta käyttää liikaa räjähteitä.

Yliluutnantti Suominen ilmoittaa keräävänsä joukkueelta ylimääräiset räjähdysaineet pois ja lupaa, että tämä ei tule toistumaan. Kun yliluutnantti Suominen on alhaalla keräämässä räjähdysaineita pois, saapuu Kapteeni Lankinen jutteemaan hänen kanssaan. Hän kertoo, että hänen tehtäväkuvansa muuttuu ja nyt pitäisi vähän suunnitella asioita. Kapteeni Lankinen on nimitetty Washingtonin ensimmäisen irrotetun komppanian komentajaksi ja yliluutnantti Suominen tulee toimimaan ko. komppanian varakomentajana.

Tätä varten osa joukoista tullaan sijoittamaan Neuvostoliiton lähetystöön ja jonkin verran väkeä myös Zairen lähetystöön. Washingtoniin ollaan sijoittamassa kaiken kaikkinaan kaksi komppaniaa avaruusjalkaväkeä, koska on saatu tietoa todellisistakin terroristiuhista.

Yliluutnantti Suominen pyytää myös kapteeni Lankiselta kaapin ammusvarastolta räjähteiden säilytystä varten. Joukkue, joka on hieman pettynyt, kun kaikki räjähdysaineet kerättiin pois, suunnittelee sopivia harhautustoimia, joilla saa hankittua itselleen tarpeelliset aineet improvisoitujen räjähdysaineiden tekoa varten. Harhautustoimien tehtävänä on hämätä sekä yliluutnantti Suomista, että FBI:tä jne.

Yliluutnantti Suominen sallii joukkueelle vain kaksi käsikranaattia per henki ja sen lisäksi hän ilmoittaa vaativansa tästä eteenpäin aina täyden raportin käytetyistä räjähdysaineista.

Yliluutnantti Suominen kutsutaan suurlähettilään puheille ja häneltä kysytään onko hän tietoinen missä ne asevarstosta hävinneet 300 kiloa räjähdysainetta ovat. Yliluutnantti Suominen lupaa selvitellä asiaa. Ensimmäiseksi hän menee kysymään asiaa teknikko Laitiselta ja pioneeri Saloselta. Kumpikaan ei myönnä tietävänsä asiasta yhtään mitään. Yliluutnantti Suominen selvittelee asiaa jonkin aikaa mutta ei saa mitään uutta selville ja sitten kun hän kyselee asiasta Suomiselta, tämä vain kommentoi että unohda se. Korpraali Nousiainen selittää yliluutnantti Suomiselle, että hän on nähnyt yhden oudon partamiehen liikkuvan käytävällä ja kun siitä piirretään kuva tunnistaa yliluutnantti Suominen sen sotilasmestari Luihuksi, eli alikersantti Luihun isäksi.

Yliluutnantti Suominen käy vielä sotilasmestari Luihun kuvan kanssa valvonnassa ja kysyy sieltä onko tämän näköistä miestä näkynyt lähetystössä. Hän saa tiedon että kyseinen herra on sotilasmestari Luihu ja hän on käynyt lähetystössä viimeksi kolme vuotta sitten. Tämän jälkeen yliluutnantti Suominen lopettaa tutkinnat.

Sotilaspoliisien komentaja tulee hakemaan yliluutnantti Suomisen yläkertaan ja hänet ohjataan huoneseen, jossa on joku henkilö, jonka hän on nähnyt aikaisemminkin lähetystön alueella. Mies esittää yliluutnantti Suomiselle paperin, jossa todetaan, että kaikki tämä mitä tässä huoneessa kerrotaan on Suomen turvallisuuden kannalta arkaa aluetta, joten mistään ei saa kertoa mitään, kenellekään jne. Sen jälkeen kun yliluutnantti Suominen on laittanut nimensä alle he odottavat hetken ja paikalle saapuu toinen tyyppi, jolla on avaruusjalkaväen puku päällä, ja jossa on kullervoristi rinnassa. Yliluutnantti Suominen tunnistaa miehen samaksi, jonka hän on nähnyt ryhmän Zaire-operaation aikana siinä joukossa, joka tuli hakemaan ryhmän sukkulalla.

Mies toteaa yliluutnantti Suomiselle, että te ette enää jatka tutkimuksianne tuosta hävinneestä räjähdysainemäärästä, ko asialla ei ole mitään sinun kanssa, eikä sotilasmestari Luihulla ole mitään tekemistä asian kanssa.

Teknikko Laitinen ja pioneeri Salonen joutuvat taas ongelmiin. Heidän raporttinsa yliluutnantti Suomiselle kuuluu seuraavasti:

"Raportti käytetyistä räjähdysaineista:

Törmäsimme kaupungilla ryhmään neekereitä, joista yksi veti aseensa esiin ja uhkasi meitä. Me ammuimme ko nekrun pois, jolloin muut alkoivat vetää aseitaan esiin. Heitimme heidän keskelleen karnaatin kumpikin, mutta valitettavasti otimme molemmat vahingossa sirpalekranaatin. Tämän jälkeen poistuimme paikalta.

Käytetyn räjähdysaineenmäärä: 132 g / kranaatti yhteensä 264 grammaa. Pyydämme täydennyksiä.

Teknikko Laitinen

Pioneeri Salonen"

Yliluutnantti Suominen lähettää raportin eteenpäin kapteeni Lankisella, joten hän osaa vastata kun paikkallinen poliisi kyselee käytettyjen suomalaisten käsikranaattien alkuperästä.

Yliluutnantti Suominen huomaa kaupungilla kävellessään, että neljännen kerroksen ikkunasta tulee savua. Katsoessaan ympärilleen ja etsiessään puhelinkoppia huomaa hän lähistöllä yhden taskuvarkaan, joka on juuri pöllinyt uhriltaan lompakon. Hän painaa varkaan tuntomerkit ylös ja lähtee sisälle taloon. Neljännessä kerroksessa hän tulee sen oven taakse, josta savu näytti tulevan ja koputtaa oveen. Mitään ei tapahdu, joten hän valmistautuu potkasemaan oven sisään. Samassa hän kuulee kuinka sivulta joku kysyy, että mitä sinä oikein olet tekemässä. Yliluutnantti Suominen vastaa, että tuolla palaa ja potkaisee oven auki. Sisältä hän pelastaa ensin yhden nelikymppisen naisen ja kaksi vuotiaan lapsen. Yliluutnantti Suominen pääsee tapauksen johdosta sankariksi paikallisiin uutisiin.

Toisen joukkueen toinen ryhmä törmää kaupungilla crack-myyjään ja tämän henkivartijaan, jotka he joutuvat hakkaamaan henkihieveriin. Iltavartiossa huomataan, että Nybäck ei ole saapunut takaisin kaupungilta. Yliluutnantti Suominen tulee hänen tilalleen ilmoitettuaan asiasta sotilaspoliiseille. Vartion aikana yliluutnantti Suominen kutsutaan taas Suomisen puheille ja hän saa taas nuhteita joukkueen toiminnasta. Käsikranaatteja eikä muitakaan aseita ole tarkoitus viedä lähetystön ulkopuolelle.

Yliluutnantti Suominen määrää koko joukkueen poistumiskieltoon lähetystön alueelta ja välittää joukkueelle käskyn, että sekä käsikranaatit, että ampuma-aseet ovat kiellettyjä lähetystön ulkopuolella.

Illalla kapteeni Lankinen saapuu yliluutnantti Suomisen puheille ja pyytää tätä hakemaan lentokentältä Zairen lähetystöön tulevan joukkueen. Yliluutnantti Suominen hankkii tilalleen taas varamiehen ja hakee joukkueen lentokentältä ja vie heidät Zairen lähetystöön.

Nybäck palaa takaisin ja kertoo, että hän on mennyt naimisiin eilen ja sen takia hän jäi palaamatta kaupungilta. Yliluutnantti Suominen määrää Nybäckille sakot ja nuhtelee tätä kovasti ja kieltää tätä tekemästä tuota toiste (siis naimisiin menemistä oman vartiovuoronsa aikana).

Aamupäivällä vartioryhmä hälyytetään ulos sensoreissa olevan häiriön takia ja kun vartioryhmä saapuu paikalle huomaa se, että piuhoihin on sekaantunut isokokoinen hanhi. Yliluutnantti Suominen käskee vartioporukan sisään ja sen jälkeen muut alkavat ihmetellä, kuka kiipeää puuhun vapautamaan hanhen. Puutarhuri on kuulemma sellainen rähmäkäpälä, että sitä ei voi päästää puuhun, joten yliluutnantti Suominen käskee Nybäckin kiipeämään puuhun ja vapauttamaan hanhen.

Nybäck pääsee ylös, mutta ei onnistu vapauttamaan hanhea. Tässä vaihessa teknikko Laitinen ottaa oksasta kiinni ja hypähtää puuhun, kiiveten nopeasti ylös. Mutta hänkään ei saa hanhea irti, ennen kuin hän katkoo pari kaapelia. Sekä Nybäck, että Laitinen pääsevät alas ilman ongelmia.

Seuraavana aamuyöstä ne joukkueen jäsenet, jotka eivät ole vartiossa ovat kokeilemassa itsetekemäänsä räjähdysainetta ampumaradalla, kun siellä tapahtuu pieni annosteluvirhe ja sirpaleita lentää. Yksi osuu alikersantti Luihuun, joka ei edes huomaa sitä, toinen osuu korpraali Husseiniin, joten hän saa pienen mustelman. Onneksi teknikko Laitinen on jo aikaisemmin irrottanut ampumaradan paineanturin, joten räjähdyksestä ei lähde varoitusta kauemmaksi.

Päivällä yliluutnantti Suomisen luokse saapuu lähetystösihteeri, joka kysyy että "Sinähän olit ollut siellä Iranissa aikaisemmin. Sopisiko että kertoisit hieman asioista minulle". Yliluutnantti Suomisen juttelee miehen kanssa muutaman tunnin kertoen tuntemuksistaan Iranista.

Niemi sairastuu flunssaan.

Yliluutnantti Suominen päästää joukon taas kaupungille. Tosin ulos mennessä hän marssittaan koko joukon pääaulan valvontalaitteiden läpi ja kakkosryhmästä löytyy 12 tainnutinta, 6 pistoolia, yksi konepistooli, ja teknikko Laitiselta ja pioneeri Saloselta löytyy myös räjähteitä (käsikranaatteja). Kolmannesta joukkueesta löytyy ylimäärästä aseistusta vain Korhosella oleva konepistooli ja alikersantti Luihun rynnäkkötainnutin. Yliluutnantti Suominen kerää pois kaikki tuliaseet ja passittaa räjähdysainemiehet takaisin sisään.

Yliluutnantti Suominen saa kyselyn, missä joukkue aikoo viettää talvilomansa, Suomessa vai jossain muualla. Asiaan pitäisi vastata aika pian, koska talviloma alkaa parin viikon kuluttua ja asemapaikan muutos on voinut vaikuttaa aikaisempiin vastauksiin.

Aamulla Niemi menee lähetystön yhteyshenkilön puheille ja yrittää ylipuhua tätä, että hän ja Rossi voisivat lähteä Havajille lomaansa viettämään kunhan vain armeja maksaisi kustannukset. Siellä he voisivat oppia paremmin paikallist kulttuuria ja kieltä, sekä pysyä erossa ongelmista kun se on aika paljon rauhallisempaa aluaetta kuin Washington. Yhdyshenkilö toteaa, että Havaji on hieman hankala, mutta Miami voisi onnstua. Lyhyen keskusteln jälkeen hän lupaa järjestää Niemelle ja Rossille lähetystön asunnon Miamista loman ajaksi.

Niemi menee sairaalaan vakavaksi kääntyneen flunssan takia.

Niemellä ja Rossilla on paha riita sairaalassa. He tosin sopivat kyllä aika pian.

Niemi alkaa jo hiljalleen toipumaan flunssasta.

Niemi paranee.

Koko joukosta tuntuu hyvältä koska lomat on alkamassa jne. Joukkue lähtee lomille.

Joukkue palaa lomilta ilman ongelmia. Tosin joukkueen huoneeseen on muuttanut aika paljon rottia. Teknikko Laitinen kommentoi, että näin, sitä käy kun yliluutnantti Suominen takavarikoi hermokaasujen mukana myös hänen rotanmyrkkynsä (tämä tapahtui samaan aikaan kun hän keräsi räjähdysaineet pois). Yliluutnantti Suominen antaa hänelle rotanmyrkyn takaisin ja sen jälkeen Laitinen käskee koko joukkuetta keräämään kaikki biologisperäiset aineet, mieluiten kaikki tavarat pois huoneesta, sen jälkeen hän teippaa ilmastointikanavat umpeen, kytkee myrrkyvaroittimen huoneessa pois päältä ja sen jälkeen hän laittaa huoneen lattialle rotanmyrkkypurkin, kääntää sitä pikkusen ja poistuu ovesta ulos, jonka jälkeen hän teippaa oven umpeen.

Tämän jälkeen hän seisoo oven edessä täydessä taisteluvarustuksessa, kaasunaamarissa ja myrkkynhavaitsija kädessä ja toteaa, että kyllä tuo ovi taitaa olla tiivis. Sen jälkeen hän vielä tarkista ilmastoinhormit, jotka nekin tuntuvat olevan ilmatiiviitä.

Aamulla joukkue pääsee takaisin huoneeseensa, josta löytyy aika paljon kuolleita hyönteisiä, rottiä yms. Aamulla Nybäck tulee myös ilmoittamaan yliluutnantti Suomiselle, että hän on jättänyt eroanomuksensa armejasta. Iltapäivän ammuntaharjoituksissa Niemen ase jumittuu sarjatulelle samalla kun se putoaa häneltä lattialle. Ase tyhjentää lippaansa parissakymmenessä sekunnissa (vähän vajaa 400 laukausta). Kukaan ei onneksi vahingoitu.

Joukkue kuulee uutisista, että on perustettu 21. ja 41. jääkäriprikaatit. 21. prikaatiin pääsee kaikki joilla on asumisoikeus Suomessa ja 41. prikaatiin pääsee kuka tahansa halukas.

Iltapäivän ampurataharjoituksissa tapuhtuu räjähdys, joka aiheuttaa pieniä mustelmia muutamalla joukkueen jäsenelle. Pahimman vamman saa Merihem, jota osuu iso sirpale jalkaan. Tuokin vamma on vain mehevä ruhje, vaikka sirpale läpäisikin panssarin. Ensin tarkistetaan vammat ja sen jälkeen yliluutnantti Suominen alkaa ihmetellä että mikä siellä ampumaradan toisessa päässä oikein räjähti. Valvontakeskus väittää että mitään räjähdystä ei ole tapahtunut, ja ettei ampumaradalla ole ketään. Tosin pian he huomaavat, että ampumaradan kameraa on hieman viritetty ja se on jo pari viikkoa näyttänyt samaa kahden minuutin pätkää. Myöskin paineanturi on näemmä hajonnut pari viikkoa sitten.

Hetkeä myöhemmin paikalle saapuu sotapoliisi tuoden pommienhaistelija ja tämän jälkeen paikalle saapuu upseeri ja toinen sotilaspoliisi joka tuo upseerin pommipanssarin. Upseeri pukeutuu siihen ja käy tutkimassa ettei lisää pommeja löydy. Vähän tämän jälkeen saapuu tekniikan mies joka käy sisällä tutkimassa pommin jämät ja kertoo, että se on itsetekoinen pommi, joka on tehty paikallisen supermarketin valikoimista löytyneistä aineista. Mies tosin sanoo, että pommin tekijä on tehnyt hieman huolimatonta työtä, koska hänkin tekee autotallissaan tasalaatuisempia räjähteitä.

Tässä vaiheessa korpraali Nousiainen kertoo, että se oli varmaan se rättipäinen arabi, joka tuli ovesta sisään ja heitti pommin tuonne nurkkaan. Valvomo kysyy heti perään, että mikä arabi. Korpraali Nousiainen kertoo jutun uudestaan. Yliluutnantti Suominen ei tietenkään usko juttua kun kertojana on kerran korpraali Nousiainen, mutta kysyy kuitenkin että ketkä muut näkivät arabin ammuntojen aikana.

Korpraali Nousiainen viittoo kysymyksen ainaka kovasti joukkueen arabiin, eli Husseiniin, joten kaikki muut paitsi Hussein nostavat kätensä, tosin Korhonen lisää, että kyllä hän tuon meidän joukkueen arabin näki ammunnan aikana. Kun yliluutnantti Suominen korjaa kysymystään, että ketkä näkivät, jonkun muun arabin kuin Husseinin ammunan aikana, niin kukaan muu ei enää nosta kättään paitsi tietysti korpraali Nousiainen.

Valvomo pyytää yliluutnantti Suomista jättämään vartion ovelle ja tässä vaiheessa kaikki muut paitsi Niemi ja Nybäck astuvat askeleen taaksepäin, joten nämä kaksi ilmoittautuvat selvästi vapaaehtoisiksi. Muu joukkue poistuu paikalta.

Parinkymmenen minuutin kuttua paikalle saapuu iso ryhmä miehiä trukin kanssa ja he nostavat siitä ison laitteen sisälle, sen jälkeen kun Niemi oli ensin varmistanut valvomosta, että heidät saa päästää sisään. Kymmenen minuuttia myöhemiin he tulevat ulos ja sanovat etteivät pysty havaitsemaan, että kukaan ulkopuolinen olisi käynyt sisällä. Lisäksi pommin sijoituspaikalta ei löydy mitään jälkiä, ilmeisesti se on kohtuullisen vanha.

Matkalla Zairen lähetystöön yliluutnantti Suominen ja kolmas ryhmä kävelee tietä pitkin kun yliluutnantti Suominen huomaa kahvilassa istuvan Ruandan entisen diktaattorin, joka oli aiheuttanut ennen vallastaan syöksyä yli puolen miljoonan ihmisen kuoleman. Nykyään hän kuuluisa yhdysvalloissa julkaistuaan tarinansa kirjana ja tästä tehdyn filmin takia. Kun yliluutnantti Suominen katsoo häntä hieman pitkään, mies nousee ja kysyy maistuisiko teille kahvi ja viineri. Diplomaattisena miehenä yliluutnantti Suominen istuu alas ja juo miehen kanssa kahvit. Juteltuaan jonkin aikaa miehen kanssa ryhmä jatkaa matkaa.

Rossin ja Niemen kävellessä kaupungilla, Rossia osutaan kerrostalon ikkunasta heitetyllä roskapussilla, joka aukeaa. Puhdistuksen jälkeen he jatkavat matkaa.

Ryhmälle ilmoitetaan, että heille annetaan viisi tuntia aikaa pakata tavaransa ja ilmoittautua lentokentällä. Yliluutnantti Suominen haetaan taas jutelulle ja hänelle annetaan tutun näköinen salassapitovelvollisuuspaperi allekirjoitettavaksi. Vähän tämän jälkeen paikalle saapuu taas tutun näkönen kapteeni. Hän sanoo, että "terve taas, näemme taas". Yliluutnantti Suominen sanoo "niinm kolmatta kertaa", johon kapteeni korjaa "neljättä tarkemmin ottaen, mutta se ei liity tähän". Sen jälkeen hän jatkaa, että "voisimme aloittaa niistä teidän ryhmänne tekemästä räjähdysaineesta. Tietokoneemme mukaan sitä on nyt 350 kiloa ja olisi parempi että he palauttaisivat sen asevarastoon, ennen kuin lähtevät pois". Yliluutnantti Suominen on hieman ihmeissään, mutta uskoo sitten kapteenin puheita.

Tämän jälkeen kapteeni siirtyy asiaan ja kertoo, että joukkue siirretään pohjoiseen sotilaspiiriin erikoistehtäviin. Teidän kapteenillenne siellä on ilmoitettu, että teitä ei tule näkymään kovinkaan paljoa, joten teitä ei pidä sotkea paikallisiin rutiineihin. Luppoaikana joukkueen olisi hyvä opiskella venäjän kieltä ja harjoitella liikkumista niin, että teitä ei havaita kyseisessä maastossa. Joukkueelle voi kuulemma kertoa, että joukkue siirretään kaukopartiotehtäviin entisen Neuvostoliiton aluelle.

Yliluutnantti Suominen ottaa teknikko Laitisen ja pioneeri Salmisen puhutteluun ja kysyy, että ensinksi voisimme keskustella niistä 350 kilosta räjähdysainetta, jonka juuri kuulemani raportin mukaan olette valmistaneet. Laitinen tosin ihmettelee, että oliko sitä muka tosiaan yli 300 kiloa, Salminen sanoo, että hän pääsi laskuissa vain 250 kiloon. Sen jälkeen he taas kieltävät, että eivät he ole mitään räjähteitä tehneet. Yliluutnantti Suominen toteaa, että tuo räjähdysaine pitäisi palauttaa ammusvarastolle, se olisi siellä paljon paremmassa turvassa.

Tässä vaiheessa Laitinen toteaa, että pitäiskö soittaa pojille, että eivät hautaakaan sitä. Salminen soittaa muille, jotka olivat juuri hautaamassa räjähdysaineita puutarhassa olevaan telemiinan tekemään monttuun. Samassa Laitinen toteaa, että olimmekin vähän miettineet mitä sillä oikein teemme, tässä muuten on se miinoitteenkuvauspaperi, jonka teimme tuosta aiotusta hautauspaikasta. Joukkue palauttaa räjähdysaineet ammusvarastolle, samalla kun saa omat räjähteensä takaisin.

Joukkue ehtii lentokentälle ajoissa ja heidät ohjataan lentokoneeseen Pariisiin.

Ryhmä saapuu Pariisiin. Pariisista joukkue lentää Helsinki-Riihimäen sukkulakentälle. Riihimäeltä joukkueella lähtee juna Pietariin 19 tunnin kuluttua. Joukkue siirtyy rautatieasemalle ja suurin osa jää sinne nukkumaan. Yliluutnantti Suominen, Rossi ja Niemi lähtevät Helsinkiin ostamaan venäjän kielistä oppimateriaalia (Niemen käsitys aiasta on venäjän kieliset sarjakuvat). Kun Rossi, Niemi ja yliluutnantti Suominen palaavat, ehdottaa Rossi Niemelle, että otetaan hotellihuone ja mennään sinne nukkumaan. Niemi kysyy yliluutnantilta, että koska se juna lähtikään ja sen jälkeen kun yliluutnantti sanoo että 15 tunnin kuluttua, jonka jälkeen Niemi ja Rossi lähtevät hotelliin. Muutkin huomaavat, että tuo on parempi idea, kuin jäädä tänne rautatieasemalla nukkumaan ja he tekevät samoin.

Aamulla juna lähtee kohti Pietaria ja kaikki jopa ehtivät/tulevat mukaan. Puolta tuntia myöhemmin joukkue on Pietarissa. Pietarista joukkue ohjataan junaan Äänislinnaan, joka lähtee melkein heti. Joukkue pääsee ilman ongelmia kymmentä tuntia myöhemmin Äänislinnaan. Perillä heidän käsketään odottamaan hetken, heille järjestetään kuljetusta joukkoyksikkään. Joukkue levittää telttapatjat ja jää odottamaan.

Seitsemän tuntia myöhemmin heille tullaan ilmoittamaan, että teidän helikopterikuljetuksenne on tullut. Tuntia myöhemmin he saapuvat perille jonnekin tuhannen kilometrin päähän itään. Helikopterista löytyy myös kaikki ryhmän Namibiaan jättämä tavara, tosin tavaroiden joukosta puuttuu raskas aseistus, joista löytyy vain lappu, jossa ne kuitetaan palautetuksi.

Joukkue purkautuu helikopterista keskelle tundraa ja puolen metrin lumihankea. Pienen ympärilleen katsomisen jälkeen Niemi huomaa yhden kukkulan takaa infrapunavaloa. Joukkue ottaa tavarat kantoonsa ja siirtyy sadan metrin päässä olevan kukkulan päälle. Sieltä he näkevät aidalla ympäröidyn leirin, jossa on sisällä kymmenkunta telttaa ja yksi mökki. Alue on valaistu infrapunavalolla. Joukkue lähestyy leiriä ja viisikymmentä metriä myöhemmin heidän edestään nousee pari sotilasta ylös ja kysyy kuka. Yliluutnantti Suominen vastaa ja sotilaat sanovat "aha, seuratkaa". Näiden parin sotilaan ympärillä näyttä olevan enemmänkin väkeä, ilmeisesti puolijoukkue.

Joukkue ohjataan leiriin ja samalla heitä ohjaava henkilö esittäytyy yliluutnantti Anna Junniseksi ja hän toivottaa joukkueen tervetulleeksi tänne jumalan selän taakse, joka kuulemma on hieman liian optimistinen arvio, että olisimme niin lähellä. Paikallinen nähtävyys on kuulemma parinkymmenen kilometrin päässä oleva junarata, jonka varressa on pieni kylä ja ko. radalla kulkee yksi juna viikossa. Yliluutnantti Junninen käskee joukkuetta laittamaan telttansa pystyyn tuolle tyhjälle alueelle, nyt ei viitsi herättää kapteenia kun hän meni nukkumaan vasta vähän aikaa sitten.


+
+ Hahmot
+
+					Day				Age
+ Name	(Profession)	Pelaaja		Start		End		(days)
+
+ Mikko Suominen	Yliluutnantti			Yliluutnantti
+ Sotilas		Aarni		2.1.2005	-		-
+
+ Jouni Niemi		Avaruusjääkäri			Avaruusjääkäri
+ Lukkoseppä		Kivinen		2.1.2005	-		-
+
+ Anja Nousiainen	Korpraali			Korpraali
+ Sotilas		NPC		2.1.2005	-		-
+
+ Tita Rossi		Avaruusjääkäri			Avaruusjääkäri
+ Ei mitään		NPC		2.1.2005	-		-
+
+ Timo Laitinen		Avaruusjääkäri			Avaruusjääkäri
+ Teknikko		NPC		2.1.2005	-		-

Edellinen kuvaus Seuraava kuvaus Indeksiin


<kivinen@iki.fi>