Edellinen kuvaus Seuraava kuvaus Indeksiin
Lähdemme aamulla kohti etelää kohti Shrine of Wisdomia hakemaan sitä patsasta. Iltapäivällä nousee kovempi tuuli, ja rantaudumme maihin suojaan siltä. Veneen kannamme dyynin päälle pois aaltojen ulottuvilta, itse menemme metsään suojaan sateelta. Gin Tonic kaataa pari puuta, ja tekee niistä laavun, jossa puolet nukkuu. Minä ja Gin nukumme Ginin teltassa. Loppuyö sujuu suhteellisen lämpimästi, koska Jofa lämmitti teltan, ja laavun spellillä.
Etsimme ruokaa, ja kun sää puolenpäivän paikkeilla muuttuu päätämme jatkaa matkaa kohti pienempää saarta. Soudamme eteenpäin myöhäiseen iltaan asti, jolloin Jofa ja Gin haluavat vielä jatkaa, vaikka minä ja Peh olemme sitä mieltä että meidän tulisi rantautua nukkumaan. Jatkamme vielä pari tuntia melkein pimeässä, kunnes törmäämme kariin. Vene kestää iskun, mutta juutumme siihen aika tukevasti. Me muut menemme perään painoksi, Peh nousee karille seisomaan työntäen venettä pois ja Gin yrittää soutaa meidät irti. Pääsemme onnellisesti irti, ja saamme Pehinkin vielä melkein kuivana veneeseen. Rantaudumme, ja menemme nukkumaan.
Jatkamme matkaa. Saavumme puolenpäivän aikoihin perille, ja alamme etsimään sitä polkua, joka johtaa sille Shrinelle. Jofa ja Peh huomaavat polun ja löydämme sen avulla kodalle. Minä luen siitä vanhasta Nonamed mages diarystä, että mitä täällä pitikään tarkkaan ottaen tehdä, ja saankin sen selville muutamassa tunnissa. Nukumme yön kodan lähistöllä.
Aamulla kerron sitten miten tuolla kodassa tulee toimia, ja Dambard menee sinne heti ensimmäisenä. Hän tulee kuitenkin hetken päästä takaisin ja sanoo ettei mitään tapahtunut. Minä menen seuraavana, ja teen kuten on käsketty, eli rukoilen mantra of Wisdomia (Ahm) 24 jakson ajan. Yksi jakso on kolme henkäystä, ja yksi henkäys noin 3.5 sekunttia, joten kokonais aika on 252 sekuntia. Tämän jälkeen tunnen suuren shokin, ja samalla tunnen kuinka tieto virtaa minuun. Kun tulen ulos, ja tutkin mitä minulle on tapahtunut totean oppineeni uuden ikivanhan spell-listan. Minun jälkeeni sisään menee Jofa, joka tulee ulos suurinpiirtein samassa kunnossa kuin minäkin, eli savu nousten ja horjuen. Hän on kuulemma kuin uudestaan syntynyt, ja tuntee kuinka järki luistaa kuin partaveitsi. Jofa sai samalla myös näyn, jossa kuvattiin jotain epämääräisen muotoista saarta, jossa on rasti keskellä. Muistan tästä heti että siinä päiväkirjassa kerrottiin tästä, ja kerron sitten lisää tästä saaresta, näyttäen sen samalla kartasta. Lisäksi kerron että tämä Nonamed mage kuoli tuolla, ja muustakaan porukasta ei selvinnyt kuin yksi.
Seuraavaksi Shrineen menee Peh ja viimeisenä Gin Tonic, mutta kummallekaan ei tapahdu mitään. Jofa alkaa kaivamaan sieltä keskeltä sitä mustaa patsasta, mutta löytää sieltä ensin vahingossa valkoisen patsaan. Koskettaessaan sitä saa hän shokin, mutta ei kuitenkaan mitään pahempaa. Hän jatkaa kaivamista erittäin varovaisesti ettei vain toistamiseen koskisi tuohon valkoiseen patsaaseen. Hän saa loputa sitten kaivettua sen mustankin patsaan esiin, ja niin olemme tehtävämme suorittaneet. Päätämme jäädä tänne vielä täksi päiväksi, ja lähteä aamulla. Muut menevät etsimään ruokaa, ja Gin Tonic ja Jofa huomaavat kuinka lähde puhkeaa. Jofa juo siitä heti, ja tuntee itsensä voimakkaammaksi. Gin käy hakemassa meidät muutkin paikalle. Seuraavaksi siitä juo Peh, ja sitten minä. Me molemmat tunnemme kanssa itsemme vahvemmiksi, mutta seuraavana juova Dambard valittaa päinvastaista. Gin juo viimeisenä, ja huomaa samalla voimiensa ehtyvän. Gin masentuu täysin.
Menemme takaisin leiriin, ja Dambard alkaa soittamaan jotain surullista musiikkia. Gin ei tästä tykkää vaan heittää Dambardia kirveellä kylkeen. Menemme äkkiä katsomaan miten Dambardille kävi, ja huomaamme että hän vuotaa kuin seula. Yritämme sitoa hänet mutta emme onnistu, ja niin hän menehtyy. Gin on ilmeisesti mennyt täysin sekaisin tuosta lähteestä, ja päätämme karttaa häntä.
Gin menee aamulla sisälle Shrineen, ja noin kymmenen minuutin päästä sieltä näkyy iso välähdys, ja nousee pikkusen savua. Emme uskalla käydä katsomassa mitä siellä on tapahtunut. Vähän myöhemmin näemme taas valoa, ja paikalle saapuu oudon näköisesti pukeutunut tyyppi. Naisella on päällään vihreä kuviollinen puku, hassun muotoinen potan näköinen kypärä päässä, kaksi staffia, joista toinen on tehty yläpäästään metallista, ja alapäästään puusta. Toinen staff on vihreä jostain oudosta aineesta tehty, noin 10 senttiä halkasialtaan oleva toisesta päästä ontto putki. Molempia hän kantaa selässään hihnan avulla. Lisäksi hänellä on erikoisen näköinen reppu/tasku yhdistelmä. Nähtyään meidät, ja katseltuaan hetken ympärille, vetää hän sivutaskustaan oudon näköisen naamarin, ja laittaa sen naamalleen. Hän puhuu jotain ihan outoa kieltä, jota kukaan meistä ei ymmärrä. Yritämme saada hänet juomaan lähteestä, mutta hän ei halua, vaan kaataa veden pois, ja yrittää jotenkin elehtiä meille jotain. Emme oikein ymmärrä. Hetken meitä pällisteltyään lähtee hän kiertämään saarta, ja tulee myöhemmin takaisin kun olemme kaivamassa Dambardille hautaa kirveellä (meillä ei ole lapiota). Hän antaa meille oudon näköisen kevyen kapistuksen ja minä kokeilen kaivaa sillä. Se on huonompi kuin se kirves mitä aikaisemmin käytin ja niin hylkään sen. Hän kuitenkin poimii sen maasta ja vääntää siinä jotain osaa, jolloin se muuttuu aika paljon pienen lapion näköiseksi. Tutkin sitä ja huomaan että tästä saa kuokankin, jos tuota osaa vääntää vähän toisella tavalla. Kaivamme hautaa. Uusi tulokas menee sillä välin Shrineen nukkumaan.
Kun olemme saaneet Dambardin haudattua päätämme lähteä takaisin Carseen, ja kannamme Ginin veneeseen. Ennen veneeseen menoa otamme kuitenkin häneltä pois kaikki ylimääräiset kamat kuten haarniskan, ja aseet. Gin herää jossain välissä, ja hetken mietittyään nousee hän ylös ja yrittää saada miekan lähellä olevasta tavarakasasta. Minä nukutan hänet välittömästi, ja niin hän kaatuu. Uusi tyyppi yrittää saada hänet kiinni, mutta ei onnistu, ja niin Gin putoaa laidan yli. Jofa yrittää ottaa Ginä vielä perästä kiinni, mutta ei hänkään onnistu, ja samalla hän menettää veneen hallinnan. Purje heilahtaa, ja vene kaatuu hetken kuluttua ympäri. Joudumme kaikki veden varaan. Hetken räpiköityämme pääsemme veneen viereen, ja saamme otteen siitä. Jofa antaa neuvoja, joilla vene pitäisi saada pystyyn, mutta koko homma menee poskeelleen, ja vene lentää toiselle kyljelleen, ja sitä kautta ympäri asti (masto pohjaa kohden). Yritämme saada sitä tästä pystyyn, mutta lukuisten yritysten jälkeenkään emme siinä onnistu. Jäämme odottamaan että ajautuisimme jonnekin rantaan. Meillä käy yllättäen onni, ja tulemme suoraan sen saaren rantaan mistä lähdimmekin. Käännämme täällä veneen, ja pistämme nuotion pystyyn, jotta saisimme lämmiteltyä. Uusi tyyppi näyttä että hänellä on voimallisia taikaesineitä, ja vetää taskustaan jonkin metallisen esineen, josta tulee tuli esiin, kun hän napista painaa. Minä tutkin tuota, enkä huomaa siinä mitään taikaa, jolloin alan ihmetellä miten joku viitsii piilottaa noin pienen taian.
Kun olemme kuivat lähdemme uudestaan matkaan, ja Jofan taikojen avulla pääsemmekin toiselle saarelle.
Seilaamme Jofan taikojen avulla eteenpäin. Leiriydymme illalla rantajyrkänteen alapuolelle, koska jyrkänne on liian jyrkkä jotta voisimme kiivetä sen päälle (tälläistä se on ollut koko matkan).
Yöllä nousee kova myrsky. Vesi nousee niin korkealle, että se kapea kaistale, joka oli kuivaa ennen kallioita, alkaa olla veden alla. Sidomme purjeen veneen perään laahausankkuriksi, ja lähdemme purjehtimaan pohjoiseen tuulen mukana. Pääsemme noin tunnin verran kunnes vene sitten lopulta kaatuu, ja joudumme veden varaan. Pääsemme kuitenkin uimalla kaikki rantaan, mutta hukkaamme suuren osan tavaroistamme. Uusi tyyppi näyttää hukanneen molemmat staffinsa, ja minä ja Jofa kiroilemme loitsukirjojen menoa (molemmat veneessä). Huomaamme että olemme nyt päässeet viimenkin niistä inhottavista kallioista eroon, ja että olemme tulleet sille dyynialueelle. Lähdemme metsän reunaa pitkin kulkien pohjoiseen, etsien samalla sitä meidän laavua. Löydämmekin sen lopulta, ja nukumme siinä sitten loppuyön.
Aamulla sitten kuulemme vihaisten koirien haukuntaa, ja lähdemme ääntä kohden tutkimaan tilannetta. Näemme edessämme maahan kaatuneen miehen, jonka kimpussa koirat juuri ovat. Kun ne huomaavat meidät lähtevät ne meitä kohden. Yksi koirista jää kuitenkin sen toisen tyypin luokse nuolemaan haavojaan, joten meitä vastassa on neljä isoa koiraa. Minä saan nukutettua heti alkuunsa yhden, joka yrittää käydä minun kimppuuni, kaksi koiraa käy Pehin kimppuun, ja Peh alkaa vuotamaan verta. Yksi koirista käy Jofan kimppuun, joka hänkin alkaa vuotamaan. Minä nukutan sen Jofan kimpussa olevan, ja hetken päästä sitten sen toisen Pehin kimpussa olevista. Toinen Pehin kimpussa ollut koira kääntyy kohti tätä uutta tyyppiä, ja saa purtua tätä ennen kuin saan senkin nukutettua. Minä menen katsomaan mitä Pehille on käynyt, ja tämä kuolee siinä samalla kun annan hänelle ensiapua. Uusi tyyppi antaa Jofalle ensiapua, ja saa tämän sidottua. Minä suren Pehin poismenoa. Kun siitä sitten rauhotun huomaan, että uusi tyyppi on tappanut ne koirat, ja lähtenyt tutkimaan sitä toista heppua. Minä parannan Jofan, ja lähdemme perässä. Tällä tuntemattomalla on päällään haarniska, jonka minä huomaan olevan maaginen. Tämä nahkahaarniska on spell adderi, ja lisäksi siinä voi heittää spellejä ilman vaaraa. Jofa pistää sen heti päälleen. Lisäksi tyypiltä löytyy jotain pientä romua, ja joku pieni lipas, jonka Jofa taitavasti tiirikoi auki. Kun kansi aukeaa lentää sieltä pieni nuoli, joka osuu Jofaan, mutta myrkky ei onneksi vaikuta. Syömme koiranlihaa, joka pitkän paaston jälkeen tuntuu todella herkulliselta. Siinä syödessämme huomaa Jofa ja tämä uusi tyyppi jotain punaista metsässä, ja uusi tyyppi lähtee sinne perään tutkimaan asiaa. Syömme siinä hetken, ja kun tätä ei kuulu takaisin lähdemme perässä tutkimaan asiaa. Löydämme uuden tyypin maasta nukkumassa, ja samalla tämän rahapussi on keventynyt jonkin verran. Jatkamme matkaa kohti pohjoista ja pääsemme saaren pohjoispäähän, jossa leiriydymme yöksi.
Aamulla lähdemme sitten kiertämään saaren rantaa pitkin etelään, etsien täällä olevaa kalastajakylää. Löydämme sen muutaman tunnin kävelemisen jälkeen. Menemme suoraan majataloon, ja tilaamme ruokaa ja huoneet. Seuraamme liittyy joku Barbaari nimeltä Mirva. Hän kyselee meiltä olemmeko me menossa pois täältä, ja kun hän kuulee että joo niin pyytää hän päästä mukana. Sanomme että mikä ettei, ja niin hän sitten liittyi seuraan. Syömme hyvän aterian, ja sitten tämä uusi tyyppi alkaa kysellä jotain, jota emme ymmärrä. Hän näyttää minulle jotain, ja kun tutkin sitä huomaan siinä olevan hirmuisen vahvaa taikaa, joka häikäisee minut täysin, pelästyn suunnattomasti, ja poistun äkkiä kauemmaksi. Esine oli pieni parin sentin mittainen pyöreä metallinen kartio, ja tästä eteenpäin tiedän karttaa niitä.
Yöllä tulee joku ovelle kolkuttamaan, ja kun Jofa avaa oven näkee hän siellä joukon sotilaita, jotka kyselevät jotain punapukuisesta naisesta. Jofa sanoo että hän näki siitä vilauksen, ja että tuo outo tyyppi tuolla lähti sinne perään, mutta hänestä tuskin saatte mitään irti, hän kun ei osaa mitään meidän tuntemaa kieltä. Sotilaat kyselevät ulkopuolella jotain tältä uudelta tyypiltä, mutta eivät saa hänestä mitään irti, ja niin he tuovat hänet takaisin.
Aamulla kyselemme sitten jotain kalastajaa viemään meidät Carseen, ja saammekin yhden tyypin lähtemään matkaan. Lähdemme heti matkaan. Iltapäivällä nousee kovempi tuuli, ja osa porukasta tulee merisairaaksi (Jofa ja Mirva, sekä uusi tyyppikin näytti jossain vaiheessa vähän pahoinvoivalta, mutta hän otti jonkun pillerin, ja näytti sen jälkeen huomattavasti paremmalta). Saavumme illalla Carseen.
Kiertelemme Carsessa, ja etsimme tätä Lambardia, ja pitkän etsimisen, ja kyselemisen jälkeen löydämmekin perille. Hän tarkistaa että patsas on aito, ja antaa meille pienen pussin rahaa, jossa on myös yksi gemi. Käymme myymässä gemit, ja ostamassa näillä rahoilla minulle ja Jofalle uudet loitsukirjat. Lisäksi viemme tämän uuden tyypin Scholarin luokse, joka osaa puhua tämän kieltä. Nyt kuulemme että tämän tyypin nimi on Yaltyn. Sovimme Scholarin kanssa, että hän opettaa Yaltynille kielen alkeet, sillävälin kuin minä ja Jofa kopioimme taikakirjojamme.
Jofa lähtee yllättäen tapaamaan sairasta tätiään, ja sanoo tulevansa noin viikon sisällä takaisin.
Jofa on nyt ollut viikon matkalla, ja alamme jo huolestua.
Mirvalta häviää kukkaro, ja hän on tästä erittäin katkera. Jofa ei ole tullut vieläkään takaisin, ja päättelemme hänen kuolleen matkalla.
Yaltyn lopettaa kielen opiskelunsa, ja minä saan loitsukirjani valmiiksi. Alamme etsiä joukkoon vahvistuksia, ja käyn katselemassa ilmoitustauluja. Yhdellä ilmoitustaululla on joku hassu lappu, jossa taistelija etsii hommia, vaatimuksena sotaratsu. Päättelen noin hassun vaatimuksen olevan pilaa, ja kirjoitan paperin toiselle puolelle oman ilmoitukseni, jossa haen taistelijaa ryhmään. Iltapäivällä kuulen sitten ovelta koputusta, ja kun avaan oven näen siellä lancen kärkeen ripustetun paperin. Lancea pitävä mies kysyy onko tämä sinun lappusi. Minä sanon että hetkinen, ja otan lapun siitä lancen päästä, ja menen pöydän ääreen katsomaan. Hetken lappua tutkittuani tunnistan sen omaksi ilmoituksekseni. Mies kyselee minkä takia minä olen ottanut hänen lappunsa ja kirjoittanut sille, ja minä sanon että tässä oli tällänen pilailu lappu, joten ajattelin ettei siitä kukaan hermostu. Kysyn sitten että oletteko te sitten tämä Baar's Head, ja mies sanoo, että ei kun se on Boar's Head, ja se on majatalon nimi, ja että hän on tämä Mi Hail. Alamme kiistellä siitä lukeeko siinä paperissa Boar's Head vai Baar's Head, ja tämän jälkeen jatkamme kinastelua hänen käsialastaan yleensä ja asiasta jonkin aikaa kiisteltyäni saan Mi Hailin vakuutettua että siinä lukee Baar's Head, ja hänen käsialansa on heikkoa. Lopuksi sitten vain kysyn että onko hän kiinnostunut hommasta, ja että sotahevosta emme voi tarjota, mutta normaalin hevosen kyllä. Mi Hail miettii hetken, ja toteaa, että eiköhän tuo käy, ja niin hän liittyy seurueeseemme. Käymme ostamassa kolme hevosta, minulle kevyen hevosen, ja Mirvalle ja Mi Hailille normaalin. Yaltyn ei osaa ratsastaa, joten emme osta hänelle ollenkaan hevosta.
Aamulla toteamme että tarvitsemme joko parantajan, tai sitten lisää taistelijoita joukkoon, ja niinpä käyn viemässä lapun uudestaan ilmoitustaululle. Minä lähden ostamaan taika tarvikkeita, ja lähetän muut ostamaan itselleen talvivarusteet. Itse päätän huolehtia omista talvivarusteistani. Kun tulen takaisin on huoneessamme joku tyyppi, joka esittelee itsensä Jampicni, ja sanoo jo jutelleensa muiden kanssa. Hän on tullut sen ilmoituksen takia, ja on kuulemma lähinnä taistelija. Nyt on sitten joukkomme jo riittävän iso, jotta voimme lähteä tutkimaan sitä luolastoa, missä nämä edelliset seikkailijat olivat seikkalleet. Samassa sitten Mirva, Mi Hail ja Yaltyn saapuvat ostoksilta, ja heittävät minulle ison kasan tavaraa, ja sanovat lähtevänsä alas kapakkaan. Lähden perässä alas, ja annan kaksi hopeaa majatalon pitäjälle siitä hyvästä ettei hän enään myy noille juopoille mitään, ja lähden itse ostamaan kuormahevosta. Tullessani takaisin kuulen että juopot kumppanukset olivat alkaneet laulamaan, ja siinä vaiheessa heidät oli sitten ystävällisesti ohjattu yläkertaan.
Lähdemme pohjoiseen ja saavumme ilianiin. Menemme majataloon nukkumaan.
Mirva ja Yaltyn herättävät minut keskellä yötä, ja sanovat että täällä oli tappelu. Tämän jälkeen he menevät suoraan nukkumaan. Haluan tietää tarkemmin, ja ravistelen heidät hereille kysyäkseni heiltä asiasta tarkemmin, jolloin he yrittävät lyödä minua. En pidä siitä, mutta en vielä menetä malttiani, vaan yritän uudelle saada selville mitä täällä on tapahtunut. He vain sanovat että siellä oli joku tappelu ulkona, ja että se loppui ennen kuin he pääsivät ulos. Jatkan kyselyä, kun samalla sitten Yaltyn tarraa minuun takaapäin kiinni, ja he sitovat minut kiinni, pistäen pussin minun päähäni. Tämän jälkeen he menevät nukkumaan. Hereillä oleva Mi Hail päästää minut vapaaksi, ja minä siinä aikani kuluksi ruostutan Mirvan ja Yaltynin sänkyjen naulat poikki. Odottelen hetken, ja sitten rysähtää. He heräävät molemmat, ja ihmettelevät tilannetta hetken hölmön näköisenä, kunnes minulta pettää pokka. He menevät nurkkaan supattelemaan jotain, ja minä olen valmiina. Päätän nukuttaa heidät, jottei heistä enään olisi häiriötä, ja kun olen valmistautumassa spelliin, heittävät he minua vesileileillä. Toinen osuu minua, ja toinen osuu Jampicniä, joka herää. Minä nukutan Mirvan ja Yaltynin, ja selitän sitten tilanteen Jampicnille. Sanon että toivottavasti saan nyt nukkua rauhassa.
Aamulla jatkan nukkumista pitkään, koska minua on yöllä häiritty niin pahasti. Muut lähtevät käymään siellä sen yöisen uhrin luona, jossa he kuulevat että saavat ostaa tämän sekatavarakaupasta mitä tahansa 40 % alennuksella. He ostavat köysiä tikareita yms roinaa. Sitten pikkutytöt saavat loistoidean he päättävät lähteä pikku retkelle. He käyvät ostamassa ruokaa, ja kun he sitten pääsevät ovelle huomaavat että siellä sataa kaatamalla. Se ei heitä haittaa, ja niin he hakevat sisältä laavun, ja menevät ulos keskelle tietä retkelle. Vankkurit eivät ehdi väistämään heitä, ja ajavat suoraan heidän päältään. Yaltyn kuolee heti, ja Mirva halvaantuu olkapäistä alaspäin. Mietin pitkään viitsinkö uhrata puolet omista rahoistani Mirvan parantamiseen, mutta lopulta päädyn että menköön, ja niin parantaja parantaa hänet.
Lähdemme kohti pohjoista.
Saavumme Last Inniin.
Yöllä Jampicni huomaa kolmen hengen ryhmän poistuvan hiipien leirimme läheltä. He olivat ilmeisesti tarkkailemassa meitä. Olemme valppaana loppu yön.
Saavumme niille seuduille josta luolan tulisi löytyä, ja alamme hakea sitä. Emme löydä sitä.
Vastaamme tulee hairahtanut pyhiinvaeltaja, jonka minä heti tunnistan Izin palvelijaksi selässä olevasta viinitynnyristä. Kysymme häneltä tietä, ja hän neuvoo meitä, mutta hieman epävarmasti... Jampicni yrittää seurata hänen jälkiään, mutta ne mutkittelevat liikaa, ja niin hän hukkuu jäljiltä. Jatkamme etsimistä.
Tapaamme saman pyhiinvaeltajan taas, mutta tällä kertaa toiseen suuntaan menossa, ja viinitynnyrikin näyttää täydeltä. Kysymme voisiko hän johdattaa meidät perille, hän sanoo että joo kyllähän se käy, ja sammuu siihen paikkaan.
Löydämme pyhiinvaeltajan opastuksella Izin temppelin, ja päätämme jäädä loppupäiväksi ulkopuolelle karttaa ja päiväkirjaa tutkimaan. Tätä tehdessämme huomaamme välähdyksen, ja leirimme keskelle ilmestyy joku outo örkki kärryjen kanssa. Tunnistamme hänet heti samantapaiseksi aika matkaajaksi kuin Yaltyn, mutta hän on selvästi lähempää ajasta. Se välähdys oli täsmälleen identtinen sen kanssa, joka tuli silloin kun Yaltyn tuli. Tämän uuden tyypin nimi on Graoc, ja hetken mietittyään Mirva yllättäen tunnistaakin hänet, ja sanoo Örkin olevan hänen vanha ystävänsä. Niin hänkin sitten liittyi joukkoon.
+ + + + Hahmot levelin mukaan + + Level Day Age + Name (Profession) Pelaaja Start End Start End + + Burf-Puke + Mage Tero 4 5 24.3 - - + + Mi Hail + Paladin Mankka New/3 3 14.9 - - + + Jampicni + Thief Ville New/3 3 15.9 - - + + Graoc + Warrior Timo Old/2 2 3.3 - - + + Mirva + Barbarian Pekka Old/2 2 3.3 - - + + Peh Af Am + Nightblade Mankka 4 Dead/4 22.3 4.8 122 + + Dambard + Bard Timo 3 Dead/3 21.4 1.8 92 + + Gin Tonic + Fighter Pekka 3 Dead/3 22.3 2.8 120 + + Jofa + Mage Ville New/3 Dead/3 24.7 15.8 19 + + Yaltyn + Time Traveller Timo New/3 Dead/3 2.8 17.9 43
Edellinen kuvaus Seuraava kuvaus Indeksiin